Joulukorttikaupassa

Postailu on jäänyt hyvin vähäiselle lähiaikoina johtuen kahdesta seikasta: uudessa työssä aloittamisesta ja muutosta. Voin muuten sanoa, että tuntuu suhteellisen ruuhkaiselta hoitaa nämä kaksi asiaa samaan aikaan, ja samalla yrittää ylläpitää normaalia elämää :D

Niin eli siis joulukorttien maailmaan. Korttikauppa on pyörinyt hyvin myyntipisteessämme jo marraskuun puolella. Ostoskeskuksen aula on hyvä myyntipaikka, sillä siitä on väkisin kuljettava ohi muissa kaupoissa asioidakseen. Kortit ovat monelle heräteostos, jotka on vaan tehtävä, ja eteen sattuvat kortteja pursuavat ständit herättävät nopeasti ostohalut.

On ollut mielenkiintoista seurata, miten ihmiset valitsevat kortteja. Valtaosa tutkailee tarjontaa hartaasti, ja valitsee kortit huolella. Vain yksi asiakas on nappaillut sattumanvaraisia kortteja. Hän sanoi, että aivan sama millaisia ne kortit ovat :) Yleisintä on poimia sieltä ne omasta mielestä kauneimmat yksilöt. Myyntipisteemme valikoima on todella kattava, joten valinnat hajoavat todella paljon. Suosikeiksi ovat kuitenkin tuntuneet yksittäisistä korttikategorioista muodostuneen glitteriset, rauhalliset maisemakortit. Tykkään niistä kyllä itsekin todella paljon. Postauksen kuvituksena joitain suosikkejani korttien valikoimasta.

Ihmettelen, että loppujen lopuksi yllättävän harva valikoi selkeän uskonnollisia kortteja. Vain muutaman asiakkaan olen havainnut ostavan yksinomaan enkeleitä ja jeesuslapsia esittäviä läpysköitä, valtaosalle muuten maallisten korttien sekaan saattaa jokunen kristillisempikin päätyä. Makuja on selkeästi monia, ja tonttu-ja eläinkortit ovat edelleen vankassa asemassa. Toisaalta on mielenkiintoista, että omat suosikkini eivät liikukaan juuri ollenkaan - esimerkiksi muumikortteja menee huomattavasti vähemmän kuin oletin, ja myös tuo hassu karhun ja poron risteymä on saanut jäädä ständiin vain muutamien huoliessa sen mukaansa.

Tämä on siis niitä glittermaisemakortteja, joita on mennyt paljon.

Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen, että tein kortit jo itse. Olisin nimittäin pulassa, jos minun pitäisi valkata tuosta valtavasta valikoimasta mieluisimmat :)

Pikkujoululahjana joulukuun selviytymispaketti

Ensi viikonloppuna olen ensimmäistä kertaa vuosiin pikkujouluissa, jossa jaetaan pikkujoululahjat. Tilanteeni on tällä kertaa huomattavasti helpompi kuin monelle, sillä tunnen hyvin kaikki kyseisiin juhliin tulijat. Lahjan valikoiminen oli erittäin helppoa. Helpoimmallahan näissä pääsee, jos vaan sortuu johonkin simppeliin kuten suklaaseen tai joulukoristeisiin. Näissäkin voi tosin mennä vikaan, mikäli saajan maku on jotenkin erilainen kuin valtaosan väestöstä. Itse vein opiskeluaikana pikkujoululahjaksi nätin pienen lumisadepallon, josta saaja ei sitten tuntunut tykkäävän yhtään. Samaisilta kekkereiltä sain itse muistaakseni jotain vihreää teetä. Ihan kiva idea, mutta vihreä tee on ainoa tee, jota en juo. Kyseinen litku meni siis silloisen poikaystäväni kurkusta alas.

Ostin valinnanvaikeutta helpottaakseni tämänvuotisen lahjan ihan vaan paikallisesta S-Marketista. Moni aliarvioi juuri normaalien pienten ruokakauppojen potentiaalin lahjojenhankintapaikkoina, mutta niistähän saa pientä mielikuvitusta käyttämällä lahjat ihan kenelle tahansa. Satsi yksittäisiä erikoisempia oluita isälle, joulukukka ja konvehtirasia mummolle, villalankaa ja askartelutarvikkeita käsityöhenkiselle äidille, meikkejä ja kauneustuotteita teinitytölle, läjä sarjakuvalehtiä teinipojalle ja leluja lapselle.

Valikoin pikkujoululahjan joulukuun survival kit -henkisenä. Tällä teemalla on oikeastaan tosi helppo toteuttaaa ihan mikä tahansa lahja: esimerkiksi juuri synttäreitään viettänyt äitini sai minulta ja siskoltani talvea vihaavana ihmisenä talven survival kitin, johon kuului pieni pullo Bayleysia, suklaalevy, rannan tuoksuinen kynttilä (jep..) ja sisätossut. Tämän teeman lahjaan saa helposti huumoria joko korttiin kirjoitetun tekstin tai saatesanojen muodossa, jotta lahjan saaja tajuaa, mikä on lahjan punaisena lankana toimiva ajatus.

 Budjettina pikkujoululahjassa oli viisi euroa, joten useamman tavaran hankkivalle yksittäisen tuotteen hinnan on oltava hyvin pieni. Olisin ottanut ihan halvimman suklaakalenterin, mutta vanhassa pikkujouluja viettävässä kaveriporukassamme on heitelty aikanaan sen verran paljon Muumi-läppää, että Muumi-kalenteri oli pakko-ostos. Lisänä lahjassa on klassinen valkoinen pöytäkynttilä (koska jouluun vaan kuuluu elävä tuli) sekä tähtisadetikkuja. Niitä voi sitten poltella vaikka vuodenvaiheessa. Mielestäni onnistuin lahjassa tosi hyvin, ja ottaisin tämmöisen pikkujoululahjan todella mielelläni vastaan. Aikuisille lahjojen on kiva olla "kuluvia" eli sellaisia, etteivät ne jää lojumaan kaappien perukoille. Kuluvien lahjojen toimivuus tuntuu muutenkin kasvavan sitä mukaa, mitä vanhempi lahjan saaja on - kun kaikkea on jo kertynyt nurkkiin pölyttymään, niin kivoja kulutustavaroita voi silti antaa hyvällä omallatunnolla lahjaksi. Kaikista ihanin viiden euron budjettiin mahtuva lahja olisi toki omin käsin tarjousvillalangasta neulotut sukat, mutta siinä taas kokopolitiikka olisi hieman hankala toteuttaa toimivaksi...

Luumu-glögijuustokakku

Äitilläni oli eilen synttärit, joten tilanne vaati leipomista. Omassa kirjanmerkkipalkissani oli jo vuosia pyörinyt ohje luumujuustokakusta, jossa on glögikuorrute. Muokkasin ohjetta hieman helpompaan muotoon, ja lopputulos oli erittäin onnistunut. Kakusta tuli todella jouluisen makuinen, mutta se ei ollut kuitenkaan överimakea. Jopa ei-niin-suuri makeanystävä poikaystäväni santsasi reilunkokoisen palan. Kakkua tulee tällä ohjeella paljon, eikä lopputulos ole semmoinen lättänä juustokakku, joita ohjeista yleensä isoon vuokaan tehtäessä tulee.

Jouluinen juustokakku

- pohjaan 200g piparia ja 75g voita, sulata voi ja murskaa keksit ja levitä vuoan pohjalle. Anna olla jääkaapissa hetki.
- juustokakkukerros: vatkaa 0,5l kermaa, sekoita paketti (200g) maustamatonta tuorejuustoa ja purkki (250g) rahkaa. Sekoita sitten purkki luumumarmeladia, puolisen desiä sokeria sekä 2tl vaniljasokeria. Liota 8kpl liivatelehtiä ja liuota kuumaan veteen, sekoita nauhana kakkumassan joukkoon. Kaada vuokaan piparipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa noin tunti.
- kiille: liota ja liuota 5kpl liivatelehtiä desiin kuumaa glögiä, sekoita 5dl:aan kylmää glögiä. Kaada varovasti kakun päälle ja anna hyytyä.

Kakun voisi jouluksi koristella esimerkiksi vihreiden kuulien puolikkailla tai raastetulla suklaalla. Tämä ohje jää meillä varmasti käyttöön jatkossakin, sen verran simppeli ja hyvä se oli.

Kuten näkyy, vuoka tulee ihan ääriään myöten täyteen.

Vielä loppukevennyksenä: mitä saadaan, kun otetaan selkeästi liian monta kertaa lyhyen ajan sisällä muuttanut jouluihminen, joka on vihdoin oppinut priorisoimaan muuttoprosessissa ensimmäisenä uuteen asuntoon muuttavat tavarat? Niinhän sitä kuvittelisi, että ensimmäisenä viedään esimerkiksi siivousvälineet tai ruokaa, mutta tässä on totuus...

....jep, eli ostin joulun tärkeimmän ostoksen, ja se pääsi jo uuden talouden seinälle! Pitäähän sitä jotkut prioriteetit olla.

I'm dreaming of Christmas...

Tiedättekö, miksi on ihan hirveää ostaa joulutuotteita alennusmyynneistä joulun jälkeen? Koska tällöin joutuu hillitsemään itseään niiden käyttöönottamisessa melkein vuoden! Moni bongasi viime joulun jälkeen Finlaysonin alemyynneissä Muumi-joulukuosin lakanasettejä, pöytäliinoja, patalappuja sun muuta todella sopuisaan hintaan. Myös minä kävin hankkimassa oman osuuteni, eli kaksi sinistä pussilakanasettiä. Olisiko hintaa ollut enää parisenkymppiä per setti, eli todella hyvä hinta laatuseteille! Etenkin pelkässä joulukäytössä nämä kestävät varmasti vuosikymmeniä. En usko muumikuosien kärsivän ajassa samalla tavalla kuin monen trendikkään kuosin, joten näihin on kiva sijoittaa pidempi aikaväli mielessään. Arvoin kauan punaisen ja sinisen välillä, koska punainen olisi nimenomaan turvallisempi trendien heittelyn ja oman maun muuttumisen mielessä. Totesin silti, että olen tähänkin mennessä tykännyt pitää makkarini sinisenä, joten miksi en pitäisi jatkossakin? Sininen väri rauhoittaa, ja punainen voisi olla liian levoton. Ovathan nämäkin toki aika värikkäät, ja keltaista löytyy makuuni ehkä hieman liikaa. Toisaalta tämän joulun ihastukseni havunvihreä kompensoi kyllä kivasti :D Kuvituksen aiheet lakanaseteissä ovat ihanan skandinaavisia ja vanhanaikaisia, tykkään.

Sain juuri lakanat pesukoneesta käyttöönottopesusta, enkä yhtään malttaisi olla hipelöimättä niitä! Kykenin sentään antaa niiden olla rauhassa omassa paketissaan näinkin pitkään, mielestäni oikein hieno suoritus minulta. Uskon, että näiden välissä näen ihania jouluisia unia ainaisten painajaisten sijaan. Pitänee vielä keskustella mieheni kanssa, suostuuko tämä käyttämään joululakanoita lainkaan, vai laitanko nämä vain itselleni peräjälkeiseen käyttöön...

Makuuhuoneen pukeminen jouluun on ollut minulle aina hieman hankalaa. Koska omistan vielä todella vähän joulutekstiileitä, niin niitä on riittänyt aina lähinnä olohuoneen puolelle. Koristelen mieluiten ne paikat, missä vietän eniten aikaa silmät auki :) Viime vuonna minulla oli tosi tunnelmalliset jouluvaloviritelmät myös makkarissa, oli ihana rauhoittua illalla sängyssä tunnelmavalojen palaessa. Joululakanoilla saa kumminkin makkariin paljon aikaan, ja ne ovat ihan käyttötuotteita (verraten "turhiin" koristeisiin). Aion ostaa tulevan joulun jälkeisistä alennusmyynneistä lisää jouluisia verhoja, liinoja ja tyynynpäällisiä, mikäli löydän makuni mukaisia. Koristeita minulle kertyy kyllä kuin huomaamatta muutenkin...

Jokohan ne pysyvät lumet tulivat vihdoin meille. Ulkona on näyttänyt ihanan jouluiselta jo jonkin aikaa. Olen viettänyt nyt paljon aikaa ihan kotosalla keitellen mehumaijassa vanhempieni omenapuiden hedelmistä mehua, ja samalla katsellen sarjoja viltin sisällä sohvalla. Myös jokunen joululeffa on päätynyt Netflixistä katseluun, mutta yhtään oikeasti hyvää ei ole tullut vastaan.

Ei muuten ollut välttämättä mikään paras idea täyttää kynttiläkippojen viereen Mariskoolia täyteen konvehteja, katoavat meinaan aika nopeasti parempiin suihin...Toisaalta olisi ihana pitää jouluna joku herkkupiste, missä olisi kipoissa joulun karkkeja, mutta kyllä siinä kilotkin karttuisivat. Jonkunlainen glögipiste olisi kyllä meille ihan omiaan, kun kulutamme sitä jatkuvalla syötöllä!

Ajatuksiani Jouluradiosta ja joulumusiikista

Aloitin vihdoin näin marraskuun puolivälin paikkeilla joulumusiikin kuuntelun. Yritin pitkittää odotusta näinkin pitkälle, koska joulumusiikilla ne joulufiilikset lähtevät keulimaan vähän turhan kovaa :) Onneni on Jouluradio, josta voi kuunnella jatkuvalla syötöllä itselle uutta jouluista musiikkia. On tosi mahtavaa, että nykyisin Jouluradiossa on eri "kanavia" erilaiselle joulumusiikille, jotta voi kuunnella maun ja fiiliksen mukaan aina vähän erilaisia versioita lauluista. Jos lähtee laskemaan eri kappaleiden valikoimaa, niin Jouluradio ei mielestäni jää kakkoseksi millekään ympäri vuoden soivalle kanavalle - tuntuu, että niissä soivat aina samat hyvin suppeat soittolistat. Siksi ja mainosten paljouden takia en radiota kuuntelekaan, paitsi jouluna Jouluradiota. Vielä kun lasketaan yhteen eri versiot eri kappaleista, niin päivän aikana ei ehdi kuuntelemaan kovin montaa kertaa juuri samaa tekelettä. Vaikka jopa mainokset puuttuvat biisien väleistä!

Tänä vuonna olen kuunnellut vuoronperään Kauneimpia joululauluja, perinteistä Jouluradiota, Rouheaa joulua sekä hieman tiiraillut uuden Happy holidaysin puolelle. Vielä kun saisi suodattimen, millä saa tiputettua eri listoilta pois a cappella -versiot, joista en tykkää yhtään...Onneksi monet ei-tykkäämät kategoriani on nyt niputettu omille listoilleen, niin niitä ei tarvitse kuunnella. Silti perinteistä jouluradiota tulee näin kotisohvalla kuunneltua suhteellisen harvoin, koska siellä on ehkä turhankin laaja kirjo omaan makuuni. Tykkään kumminkin siitä, että joululaulu kuulostaa joululaululta.

Aloitin joululaulujen kuuntelun ajaessani tanssitunnille läpi lumisen metsätien, aivan ihana tunnelma. Tällöin soittolistalla oli Raskasta joulua-levy, joka on minulle yksi perinteisimmistä joulun levyistä. Pakkohan sitä oli fiilistellä suurimmat lempparini eli Mielenrauhaa, Tonttu sekä Sylvian joululaulu. On vaikeampi sanoa mistä joululauluista en tykkää, sillä pidän melkein kaikista (ainakin jonain versioina). Luonnollisesti Jarkko Ahola toimittaa homman kohdallani kotiin kaikkien biisien
osalta, sillä hänen versioiminaan kaikki biisit kuulostavat erittäin hyvältä. Yksi herkkä kohtani on kuitenkin Walking In The Air, jota yritän periaatteessa vältellä aina Lumiukko-animaation jouluaattoiseen näyttämiseen asti. Se on siis periaatteessa vain aaton kappale minulle. Toki suosikkini Nightwishin versioimana kuuntelen sitä erittäin mielelläni, mutta haluan pitää sen tietyllä tavalla spesiaalina kappaleena.

On muuten hassua, miksi Jouluradio sanoo aloittavansa virallisesti vasta ensimmäisenä adventtina Hoosiannalla, kun me jouluihmiset olemme kuunnelleet heidän "testilähetyksiään" jo parin viikon ajan. Kuinka kauan noita testejä muka tarvitsee tehdä. En toki valita kun pääsen kuuntelemaan sitä jo hieman aiemmin, ensimmäinen adventti on etenkin tänä vuonna kovin myöhäinen ajankohta aloittaa joulumusiikin kulutus. Mutta voisivat siellä tehdä jonkun periaatepäätöksen, että ennen tuota ensimmäistä adventtia pidetään ikään kuin varaslähdöt innokkaille kuuntelijoille, ja sitten adventtina lähdettäisiin viralliseen joulun odotukseen :)

Fazerin uuniomenatryffelit

Jotenkin oma jouluinnostukseni otti takapakkia ensilumien sulettua pois ja kaikenlaisten kiireiden ilmaannuttua elämään. Eilen hoksasin, että eihän tässä ole marraskuuta jäljellä enää kuin puolenkuun verran, eli paras alkaa fiilistelemään vähitellen. Onneksi luntakin on alkanut meidän suunnillamme ripeksiä vähitellen uudestaan, eli varmaan ne fiilikset sieltä taas heräävät. Varasin myös itselleni ja äitilleni liput Jarkko Aholan joulukonserttiin, joka aikaisemmista kokemuksistani päätellen tulee olemaan upea.

Uuniomenatryffelit olivat minulle kaikista houkuttelevin uutuus joulukarkkien maailmassa, ja eilen nappasin boksin kaupasta ostoskoriini. Näistä tuntui olevan hyvin kahtalaiset kokemukset, mutta uskoin tykkääväni näistä jo ihan omenafaniuteni perusteella. Maistamisen jälkeen lopputulemaksi tuli, että nämä ovat melko hyviä, mutta uuniomenaa saa kyllä etsimällä etsiä. Antaisin näille enemmän tunnustusta, jos olisin syönyt tietämättä kyseisen maun piileskelystä näissä konvehdeissa. Nyt kokemus jäi hyvin pliisuksi.

Fazer, tuokaa takaisin se vanha kunnon joulusuklaalevy ja lopettakaa näiden mitäänsanomattomien joulutuotteiden tuottaminen. Tykkään älyttömästi Fazerin klassikkokarkkien bokseista, ja niistä onkin tullut meidän perheen vakio joululahjapaketeissa jopa ohi perinteisten konvehtirasioiden. Saamme näitä aina muutaman siskoni kanssa lahjoiksi, ja yleensä jo aattoiltana teemme vaihtokauppoja, jotta saisimme paljon erilaisia konvehteja. Toisena toiveenani Fazerille olisikin sekalaisten konvehtien boksi, eivätkän konvehtirasiatkaan sisällä pelkkää yhtä ja samaa makua! Etenkin pienissä talouksissa sekoitusten osto olisi paljon mielekkäämpää, kun nyt useampaa makua haluavalle sitä syötävää tuleekin salakavalasti aika helkkarin paljon...

Korttiaskartelua

Aloittelin joulukorttien askartelun jo varmaan syyskuussa tai jopa elokuussa, mutta jätin homman kesken. Jatkoin touhujani tänään tekemispulan iskiessä. Jotenkin korttien askartelu ei ole ollut tänä vuonna niin ihanaa kuin muina vuosina, en tiedä mistä johtuu. Vanhoilla materiaaleilla mentiin, että liekö sitten kyllästyminen vain iskenyt. Toisaalta en raaski antaa hyvien matskujen mennä hukkaankaan, joten käytän mielummin nämä vanhat pois pyörimästä. Ensi vuonna sitten jollain freessillä idealla!

Tänä vuonna tein kortteja vähän, vain niille keiltä itsekin saan kortin tai ketkä kuuluvat muuten lähipiiriin. Harmillisesti esimerkiksi omassa kaveripiirissäni korttienlähettelyperinne ei ole oikein koskaan lähtenyt liikkeelle, ja odotankin saavani postitse ehkä vain muutaman kortin ja nekin sukulaisilta.

Olen useampana vuonna tehnyt jokaisesta kortista uniikin, ja tällä linjalla meinasin jatkaa tänäkin vuonna. Hoksasin kumminkin, että vuosikausia kaapissani pyörinyt paketointipaperi on sen verran nättiä, että sille soisi näkyvämmänkin roolin kuin vain lahjan päältä pois revittävän paperin osan. Leikkasin paperin jämät talteen, ja tein niistä kortteja. Kuinka en ole tajunnut aikaisemmin, miten älyttömän nättiä paperia tämä on!

Tykkään juuri näistä korteista jotenkin erityisesti. Kulta on alkanut pikkuhiljaa hiipimään käyttämieni värien joukkoon sekä korteissa että muualla, vaikka olen ollut aina voimakkaasti hopean kannattaja. Kullan kanssa luonnolliset ja neutraalit värit toimivat tosi hyvin, siksi tästä korttisarjasta tuli varmasti oma suosikkini.

Osa korteista oli sekä kooltaan että muodoltaan erikoisia, sillä tein vaikka millaisia kulmikkaita jättikortteja. Useisiin kortteihin käytin mainoslehdistä leikattuja kuvia, jolloin niiden muodon kanssa sai olla luova. Usein korteista tuleekin heti hieman spesiaalimpia, kun niissä rikotaan jollain tavalla totuttuja kaavoja. Mielestäni kortista pitäisi henkiä jouluinen fiilis eikä se saisi sekoittua liikaa muihin kortteihin, mutta esimerkiksi värien suhteen toivoisin korttien lähettäjiltä rohkeutta. Mielestäni esimerkiksi postauksen ensimmäisen kuvan joulukukkakortti toimii tosi hyvin, vaikka värityksessä onkin erittäin ei-jouluista vaaleankeltaista. Kokonaisuus on kuitenkin lämmin ja arvokas.

Ihmettelin suuresti lähikauppani joulukorttivalikoimia: oikeasti runsaasti erilaisia, ja vieläpä kivoja kortteja! Kauas on tultu niistä ajoista, kun jokainen valmis kortti tuntui olevan ihan hirveä tonttujen sekamelskainen mummelikortti tai hengellisen ankea. Nyt olisin ihan helpolla saanut juuri omaan makuuni sopivat kortit ihan tavallisesta ruokakaupasta, ja näin aikaisin. Vaikuttavaa.

Vielä eräs pieni paljastus näin joulun alla: minusta tuli joulunalussesongiksi joulukorttimyyjä pop up -korttimyymälään! En vielä tiedä lainkaan, millaisia kortteja tulen myymään tai kuuluuko liikkeen valikoimiin mitään muuta. Mutta voitte kuvitella, että lähes kaikki kortit aina itse tekevälle jouluihmiselle tuo homma osuu kuin nappi silmään. Odotan erittäin innolla tulevaa työtäni, ja postailen varmasti tunnelmakuvia töistä. Pian sen näen, millaista hulabaloota ostoskeskuksessa oikein on jouluruuhkissa noin niinkuin myyjän näkökulmasta...

Siirtymä marraskuulle ja joulun opettamisesta lapselle

Varmasti monelle muullekin marraskuun alku on jonkinlainen raja joulujuttujen suhteen. Tuntuu, että Halloweenin mentyä ohi on luonnollinen aika siirtyä odottamaan vuoden seuraavaa isoa juhlaa, joulua. Suomalaisittain monelle pyhäinpäivä ensi viikonloppuna toiminee vastaavanlaisena siirtymänä, mutta itselleni kuun vaihde on luonnollisen tuntuinen hetki aloittaa joulukausi hieman virallisemmin. Kuinka ollakaan, bongasin eilen myös telkkarista ensimmäiset jouluiset mainokset! Yllättävää ei liene, että ne olivat lelukuvastojen ja lelukauppojen mainoksia...Jostain syystä joulun näkyminen teeveessä on itselleni juhlava hetki, tuntuu että se tekee joulun lähestymisestä todellista myös muualla kuin omassa päässäni. Odotellessa ehdotonta lemppariani, eli tietysti sitä Pirkan majakkamainosta! Kummasti meinaavat allergiat iskeä joka kerta, kun sen soinnut pimpottavat teeveessä..:)

Toki joulu on näkynyt kaupoissa jo pitkän aikaa, mutta ilmeisesti valikoimat alkavat "jouluuntua" vasta nyt. Ainakin Lidlin uudessa mainoslehtisessä oli ensimmäinen erä jouluisia tavaroita, ja tieto joulusesonkikarkkien saapumisesta. Muissa kaupoissa kaikkea on aina saatavilla, mutta niinkin sesonkikeskittynyt ketju kuin Lidl malttaa yleensä kausituotteiden esillepanossa hieman kauemmin kuin muut. Valikoimassa ei tällä kertaa tuntunut olevan mitään itseäni erityisesti kiinnostavaa.

Sää on täällä Savossa sinnitellyt edelleen aivan ihanan jouluisena, toistaiseksi. Jokainen käynti ulkona on kuin vierailu johonkin talven ihmemaahan: huuruiset puut, auringonpaiste, kristallina kimaltava lumi. Sääennuste lupailee tosin lämpenevää tännekin, joten ehkäpä tämä toimi nyt vain pienenä maistiaisena joulusta. Hyvä niin, ainakin itselle muuton ja kaiken puolesta lämpöisempi sää palvelisi nyt enemmän.

Sitten hieman joululahjaostoksia. Miehen sukuun syntyi pieni tyttö alkusyksystä, ja tuntui sopivalta hankkia hänelle lahjaksi baby's first Christmas -kuusenkoriste. Tämä versio löytyi Halpa-Hallista, ja maksoi kohtuulliset 7e (paljon vähemmän kuin monessa muussa kaupassa). Olen edelleen vähän kaksijakoinen tämmöisten koristeiden suhteen, mutta arvelin ainakin lapsen vanhempien ilahtuvan tästä.

Onhan pallo kiva muisto ihan siitä ensimmäisestä joulusta. Toisaalta mietin tuota väriteemoittelua: miksi palloja on tasan vaaleanpunaista ja vaaleansinistä? Eihän pallossa lue esimerkiksi boy's tai girl's first Christmas, jonka takia värijaottelu tuntuisi hieman luonnollisemmalta. Lisäksi kumpikin näistä väreistä menee siihen kategoriaan, joka ei välttämättä ole kaikkien mielestä se jouluisin. Uskoisin, että esimerkiksi ihan vain valkeille, hopeisille tai kultaisille palloille olisi kova kysyntä - etenkin, jos haluaa hankkia pallon lähellä joulua syntyvälle lapselle tietämättä sen sukupuolta. Tai ihan vain sisustuksellisista syistä, onhan moni muu väri helpommin yhdistettävissä muihin kuin nämä pastellisävyt. Kuusenkoristeiden tehtailijat, ideaani saa käyttää vapaasti! Itse varmasti ostaisin jonkun neutraalimman värin omalle lapselleni, en oikein tiedä haluanko tämän väristä palloa tulevalle jälkikasvulleni.

Yleisesti ottaen pidän ihanana sitä, että lapsista esimerkiksi otetaan kuvia ja hankitaan juhlaan sopivaa rekvisiittaa eri juhlapyhinä jo pienestä pitäen ja talletetaan nämä tulevaisuudelle. Itse tykkään seurata omaa sekä muiden kasvua ja kehitystä juuri joulukuvien perusteella ja katsoa, millaisia vaatteita minulle siihen aikaan puettiin, millaisia koristeita meillä oli ja niin edelleen. Lapsi kytketään sekä perheen, suvun että kansakunnan perinteisiin usein juuri juhlapyhien kautta, ja pienenä opitut perinteet ja muistot seuraavat monesti mukana myös aikuisiälle. Muistoilla taas ihminen rakentaa kertomusta itsestään ja siitä, mitä asioita tämä kokee tärkeänä. Tuskin joulu olisi meille jouluihmisille niin tärkeä pyhä, ellei siihen liittyisi ihania muistoja menneisyydestä. Ainakin omalla kohdallani lapsuuden joulut olivat puhdasta taikaa, jota yritän edelleen vaalia. 

Sukulaispoikien kanssa joulupyhien sinisenä hetkenä mäenlaskussa joskus vuosia sitten.

Itselleni on tosi tärkeää, että sitten aikanaan pienen lapsen äitinä saan jakaa omia perinteitäni myös lapselleni. Tuntuu jotenkin lohdulliselta ajatukselta, että vielä minunkin jälkeen tällä pallolla asteleva ihminen tekee ihan niitä samoja asioita mitä itse aikanaan tein, ja mitä minua edeltävät tekivät. Toisaalta ihan jo pelkkä joulun taian välittäminen lapselle on minusta tosi mahtavaa. Sukulaispoikani, jotka ovat kuuluneet joulunviettooni syntymästään asti, olivat tosi otollinen maaperä kaikenlaiselle jouluiselle puuhalle. Olin kymmenen, kun pojista vanhin syntyi, eli juuri siirtymässä pois "lasten joulusta". Poikien avulla olen saanut ja sain pitkittää tuota lapsuuden joulua, esimerkiksi etsimällä tonttuja ja kilkattamalla tiukuja jossain suljettujen ovien takana. Myös tonttujen jälkiä on tullut löydettyä useampaan otteeseen. "Tontun kilinää!" oli yleinen jännittynyt hihkaisu, kun jossain soitettiin kulkusta (joko minä tai siskoni soitti), ja sen lähdettä mentiin etsimään. 

On tosi kiva asia, että esimerkiksi tontunovet ovat uusimpina trendeinä mukana tuomassa uusia, taianomaisia jouluperinteitä lapsille ja perheille. Aion ehdottomasti hyödyntää tonttujen meillä asumista saadakseni omat lapset käyttäytymään kiltisti löytämään jännitystä joulunaikaan. Meillähän lapsena tontut asuivat mummolassa pihatien sivussa ison kivenjärkäleen alla: kuvittelin sen alle aina pitkän luolaston, jossa tontuilla oli kyläyhteisö ja omia pesäkoloja. Tällaisia sadunomaisia kuvitelmia toivoisin jokaiseen lapsuuteen.